Moni on tuntunut sanovan, että aattoja on luontevaa juhlia, vaikkapa napostella vähän herkkuja etukäteen, mutta juhlapäivät ovat jotenkin kankeita, eivät niin onnistuneita ja hyvätunnelmaisia, joskus riitaisiakin.
Näin jälkikäteen, kun musitelen jouluja lapsuudenperheeni kanssa, niin jotkut osat olivat hyvähenkisiä ja jotkut taas hankalia. Kun äiti kysyi, että odottateks te jo malttamattomina lahjoja, tms, niin se pilasi jouluaaton viihtymistä, kun taas jos oli viihtyisää puuhaa eikä niin pohtinut lahjoja, niin joulu oli ihan kiva, oli vaikka kuusen tuominen sisälle, joulurauhan julistus, kuusen koristelu radiosta joululauluja kuunnellen, hautausmaalla käynti (jotain haukattavaa sitä ennen), jouluateria, lahjat ja joululauluja, illalla torttuja ja teetä tms. Kanssa jos lahjat eivät olleet täysin onnistuneita, niin ei ollut kiva laittaa niille liikaa painoa, vaikka oli kiva saada useampi lahja, vaan ne ovat kai kiva kaiken kukkeuden päälle vielä saada, ikään kuin itse huomata ne enemmän, muun ohessa vain, eikä toisten mainitsemina kohokohtina vaan toiset joulukorttimaisesti onnittelemassa ja hyvää toivomassa. Sitten jos jostakin lahjasta oikein piti, niin silloin sen voi mainita, tai muutoin mainita, että sait useampia lahjoja onneksi kyllä, esim. villasukat tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti